Koiraharrastusinto nostaa nukuksissa ollutta päätään. Näin siinä aina käy, kun hetki ollaan huilattu, niin jo kevättä kohden mennessä alkaa sormia syyhyttään, että pitäisi päästä hommaileen! Pikkumies aiheuttaa lisäjärjestelyitä, mutta aika helposti ne nuo jutut senkin kanssa sujuisi. Ongelma on ehkä paremminkin koira.. tai sen puute! No nyt voi sivusta seurailijat sitten tuhahdella partaansa, että nii joo.. niinku ei kolmessa koirassa olisi harrastuskaveria. Mutta kun... Viivi on nyt sitten astutettu eli sen kanssa ei kevääksi tarvitse mitään menoja suunnitella, kunhan vähän lenkkeilee, että pysyy kunnossa ja tokihan sitä mielenvirkistykseksi jotain. Voisihan sitä aina niitä toko-juttuja hioa, josko se meidän ikuisuusprojekti eli tokon voittajaluokka, joskus saataisiin jollekkin mallilleen. Mutta plääh.. tylsää... Sitten on Iitu, mutta maastonakki on maastolajipuolella. Ja hanki ja mäyräkoira nyt ei ihan istu yhteen. Juujuu.. aina vois vaikka niitä noudon perusjuttuja ottaa. Plääh tylsää. Ja voi olla että se Iitun harrastuskesä menee omasta edestään, jos se sittenkin astutetaan? Sitten on Lempi. Asiaan perehtyneet tietävät, ettei yhteistä lajia meille ole vielä keksitty. No aina voi viedä näyttelyyn, mutta miksi veis? Se on niin humpuukia ja Lempsu on jo kerran kauniiksi siellä todettu. Kaikki koirat on siis höpsöttelypöpsöttely-linjalla. Leikitään koirapeleillä ja huvikseen opetellaan temppuja ja lenkkeilykin on joko vaunujen vieressä tai koirapuistoilua Jäälissä. No ok ok... tämän talouden urospuoleinen toki vie koiria kettumettälle (Viivikin on käyny :) ja Iitu ja Lempsu vois varmaan kokeessakin sillä puolella käydä jne. Muttei sitä mitään lasketa, kun mää en harrasta!

Tarvitaan siis harrastuskoira! Ja siis NOME-harrastuskoira! Ensi kesän harrastustoiminta uhkaa huveta minimiin. Ja varsinkin juuri kevään treeni-innon hukkaanmeno! Ollappa joku noutajanpoikanen, jota koulutella! Pitää ehkä mennä muiden treeneihin kuokkimaan ja katteleen, että pääsee tunnelmasta nauttimaan.

Oon päättäny aika pitkälle, että Viivi olkoot NOME-puolen hommissa valmis, turha sille on kalloon takoa että maa on pyöreä, jos on ensin opetettu että se on soikea (ja soikea on tarpeeksi liki), joten kesän startit on aika minimissään, ehkä piirinmestaruus ja jos saa riittävän määrän NOME-treenejä alle niin sitten se flattimestaruus. WT ei jotenkin meille (lue mulle, Viivi ois siinä varmaan ihan ok.) istu ja jääkööt A-kokeetkin nyt sitten. Perehdytään ko. lajeihin lisää sitten joskus sen seuraavan koiran kanssa. No se MEJÄ sitten... vaikka oon kuinka NOME-henkinen niin kyllä me Viivin kanssa niitä jälkiä vedellään, onpahan haastetta ainakin ohjaajalle! TOKO taas, no juu varmasti tullaan starttaamaan vielä, jos en ikinä saa sen vertaa aikaiseksi että opettaisin kaukot loppuun ja ruudun koiralle, niin sitten mennään avoimeen luokkaan vielä. Mutta kyllä se Viivin päätavoite ensi vuodelle on se pentueen pyöräyttäminen ja kasvattaminen ja kaikki muu tulee sitten sen jälkeen, jos ehditään koekuntoon.

Iitukka-Piitukka sitten taas, juu-u. Pentuesuunnitelmat on vähän siinä ja siinä, astutetaanko se nyt vai mitenkö. Uros on valmiiksi katsottu, mutta salaisuus vielä. Nyt vain aika ja tila kysymys siis lähinnä esteenä, kun se tuo Viivi poikii enste. Riippuen siis pentuasioista, niin Iitu tavoittelee ensi kesänä MEJÄ ja VERI-tuloksia, josko niitä valionarvoja saisi sille tittelirivistöön lisää ja tietenkin nyt sitten isännän kontolla on ne LUME-tulokset... Ja jos ja kun on näyttelyturkissa jossain vaiheessa niin kyllä me niitä sertejäkin otettaisiin vastaan ;) Vaikka onki näyttelyt humpuukia :D Mutta voi olla ettei tehdä mitään edellä olevaan, jos astutetaan koska siinä se kesä sitten mennöö johonki asti ainakin.

Lempsu...heh.. jatkaa Lempsuna olemista ja jos isäntä vie niin sitten vie kokeeseen sen. Ja sillähän on metsästyskausi päällä, että ajelkoon sitte kettuja tai mitä nyt sattuu ajelemaan. En tiiä onko valmis vai epävalmis, kun en lajista paljua ymmärrä ja jos ymmärränki nii en tunnusta ;)

Ja niin edelleen.. tarvitaan siis harrastuskoira!