Lauantaina aloitettiin ihan kunnon treenit Tomin kanssa ja sen verran oli vilpoista, että ohjaaja meinasi tuulessa paleltua ihan. Mukaan liittyi myös Katja Kutin kanssa ja ei näyttänyt sen vaatekerroksen ja lastenvaunujen takana Katjaa palelevan. Viiviä ei keli tuntunut muutoin häiritsevän, mitä nyt tassuja ärsytti niihin kertyvä lumi. Pitääkin tarkentaa sitä niiden trimmausta.

Aloitettiin ihan perusasiasta eli lähihakua. Lähetettiin ensin alueen vierestä taaksepäin hakemaan ja sitten vierestä. Viivi ei tuntunut tajuavan siitä vierestä lähetettäessä, että pillimerkillä saa lähteä hommiin vaan tarvitsi siihen erilaisia vinkkauksia. Alueena oli semmoista heinikkoa, joka aika hyvin lumen alla, joitakin tuppaita nousi sieltä esiin. Viiville tuotti selkeästi ongelmia hahmottaa lähihakualuetta, kun siirryttiin kauemmas lähettämään ja silloin haku valtaantui liian laajaksi. Tehtävää helpotettiin ja laitettiin Viivi istumaan alueelle ja siirryttiin vain itse kauemmas ja motivoitiin lisää. Toinen lähihakualue oli pajukkoinen oja, jolla pysymisessä ei Viivillä ollut ongelmaa, mutta siellä haki aikamoisella vauhdilla ja olisi voinut olla huolellisempi.

Harjoiteltiin myös linjoja motivoidusti juu, mutta Viivillä oli vaikeuksia hahmottaa ko. maastossa ja linjat olisivat voineet olla suorempia. Lähetykset tapahtuivat aina muutamaan samaan muistipaikkaan (2-3), lähetyspaikkaa vaihdeltiin siirtymällä itse eteenpäin. Tehtiin lopuksi vielä markkeerausalueen yli menevää linjaa. Viivi saisi luottaa vähän paremmin vielä minuun, että niiden yli siirtyminen olisi helpompaa. Kaiken kaikkiaan itselle heräsi muutama ajatus treeneistä: 1) Pidempiä matkoja.. paljon pidempiä matkoja olisi tehtävä. 2) Selkeämpiä ja jämäkämpiä merkkejä koiralle.. ei se Viivi rikki mene vaikka siihen pilliin puhaltaa kunnolla. 3) Itsellä pitäisi olla nopeampi ja jämäkämpi puuttuminen, kun Viivi poikkeaa annetusta suunnasta tai pillistä. 4) Lähihaussa Viivin pitää sinnikkäämmin pysyä annetulla alueella.

Lopuksi teimme vielä vähän seuraamista ja samalla Tomi nakkeli dameja. Istuminen aina heitosta ja kääntyminen markkeerauksen suuntaan. Viivin kunniaksi on sanottava, että paikallaolo sillä on varmaa ja tiedän, ettei se lähde seuraamisestakaan mihinkään hötkyilemään. Mutta seuraamisessa saisi sen nuuskuttelun jättää kokonaan pois ja siihen kiinnitämmekin huomiota tästä eteenpäin. Viivi joutunee siis seuraamaan siinä wt-hihnassa.. ehdottomasti tarttetaan uusi paremman värinen... hmmh...

Sunnuntaina jatkettiin harjoituksia Tupoksessa. Mukaan liittyi Tomin lisäksi Reija, Tapsa, Katja ja Raija. Suloinen pikkumies se Raijan Korkki... ihana. Pelto oli eilistä tasaisempaa ja Viiville helpompaa. Kelikin oli lämpimämpi ja nähtiin aurinkoakin... juhuu...

Treenit aloitettiin muistipaikkojen tekemisellä linjoja varten. Pellon molempiin nurkkiin ja keskelle puskaan tuli linjaharjoituksia. Väliin tehtiin markkeerauksia, joiden noutaminen kiellettiin (Viivillä jätä-käsky) ja lähetettiinkin linjalle. Samaa tehtiin walk-upin yhteydessä. Sama periaate kuin edellispäivän treenissä, eli vaihdettiin lähetyspaikkaa. Viivi voisi olla suoraviivaisempi linjalla. Se on selvää... lisää linjaharjoituksia siis. Välillä sillä menee siihen miettimiseen siinä kesken linjan se harhautuminen. Kuitenkin kannustamalla sain sen useimmiten jatkamaan annettuun suuntaan. Tässäkin voisi olla itse nopeampi ja antaa käsky jo ennen kuin se pää alkaa pyöriä. Kannustamista harjoiteltiinkin ojien ylittämisen yhteydessä ja teimme taas harjoituksen, jossa mentiin pellolla olleen markkeerauspaikan ylitse metsään. Ja toisen missä pellolla olleen linjapaikan (puska) ohitse edettiin toiselle linjalle taaksepäin ja se oli Viiville kyllä luvattoman hankalaa, kun tehtävä oli kuitenkin motivoitu, mutta ehkä se usko sitten loppui tai liikaa painoi puskassa olleet damit. Selkeästi treenin paikka siinäkin.

Viivi pystyi tasaisiin suorituksiin koko treenien ajan. Kestoa harjoitukseen tuli kuitenkin kolmatta tuntia ja koko ajan oltiin Viivin kanssa rivissä. Hyvä hyvä... lopetin harjoitukset, kun alkoi tuntumaan, ettei Viivin käpälät kestä ja saattoi se juokseminen jo tuntua muutenkin jaloissa. Plussaa taas Viiville paikallaolosta ja seuraamisesta. Viivihän ei kiihdy muiden suorituksista. Olin meidän yhteistyöhönkin tyytyväinen, pysähdykset oli enimmäkseen säntillisiä ja käskyjä Viivi kuunteli melko mukavasti. Luovutukset alkoivat myös paranemaan pitkästä aikaa.

Kotiläksynä meillä on nyt ensi viikolle lähihakua ja pitempiä linjaharjoituksia. Eiköhän me Viivin kanssa olla reippaita ja tehdä läksyt niin kuin asiaan kuuluu ;)

Nyt on väsynyt ja tyytyväinen koira, joka saa kunnollisen iltapalan tänään naudanmahaa... namiiii.... ja eiköhän me köllötellä sohvalla vierekkäin ja hiota sitä yhteistyötä lisää.