Viikonlopun treenejä on hankaloittanut tuo lumi… ja sen määrä. Tuli mieleen tuossa sunnuntaina, että Viivin kasvattaja perui yhteistreenit, kun lunta oli satanut 10cm. Meinasi vähän huvittaa, kun rämpi siellä puolen metrin hangessa viemässä ohjausdameja. Mutta niin ne on olosuhteet ja asennoituminen erilaista eri paikoissa. Eihän täällä ikinä mitään treenattaisi, jos pitäs sitä varten optimaaliset kelit olla.

Perjantai meni meillä Viivin kanssa ihan vain öllötellessä. Lauantaina taas aktivoiduttiin ja käytiin kaksistaan Jäälissä treenaamassa. Ohjelmassa oli ihan vain linjoja ja jonkin verran siis vanhojen yli lähettämistä jälleen. Niissäpä ei sen kummemmin mitään ongelmia ollut. Tein myös pitkähkön linjan ja siihen markkeerauksia häiriöksi. Alkuun meinasi Viivikin jonkin kerran harhautua kiellosta huolimatta (jätä). Jankkauksen jälkeen uudelleen lähettäessä taas muistui paremmin mieleen. Ihmeen sinnikkäästi se Viivi pitää omasta mielipiteestään noissa tilanteissa kiinni. Niin kuin tuli myöhemminkin huomattua. Sitten kun Viivi suostui menemään sen linjan, niin otettiin sivusuuntina pois ne damit, kun oli häiriöinä linjalla. Kiva oli nähdä, että vaikka Viivi ennakoi oikealle olevalle damille, niin se lähti kuitenkin vasemmalle merkistä. Loppuun tein vielä lähihakua, jossa ei sen kummosempaa.

Treenien päätteeksi seurailtiin pentujen leikkejä. Meillä oli treffit kahdeksi.. Tanja Iitan kanssa ja Raija Korkin kanssa tulivat reuhaamaan. Mulla oli lauantain veljen Kiki riisenineiti 12 vkoa hoidossa ja Kiksukin yritti ymmärtää flattipentujen aivoituksia, vaikka olikin omasta mielestään niitä isompi ja hienompi. Lumi ei pentuja häirinnyt, vaikka varsinkin Kikin turkkiin lunta kertyi. On se kävely raskasta tuolla hangessa ihan ihmisillekkin, niin tottapa sitten pennuillekkin. Ainakin Kiki nukkui kuin tukki, kun pääsi lämpimään ja syömään. Nolona on myönnettävä, että Kiki pääsi sohvalle mun viereen päikkäreille… enhän mää tienny, ettei se saa nousta sohvalle… :D

Sunnuntaina sovin treenit Katjan kanssa ja ajeltiinkin sitten Paukun majalle Oulunsaloon, kun ei sitten muualle uskallettukaan autojen kiinnijäämisen pelossa suunnistaa. Oli sitä lunta kyllä riittämiin silläkin tiellä. Laskeuduttiin koiruuksien kanssa sinne montun pohjalle, jossa oli kyllä sitä lunta välillä reilut puolikin metriä. Tehtiin linjoja montun pohjalta rinnettä pitkin ylös. Ihan perusjuttua, mutta yhdellä lähetyskerralla törmäsin jälleen Viivin itsepäisyyteen, kun se oli vakaasti suunnistamassa rinnettä ylös ihan eri paikkaan. Useaan otteeseen vielä, vaikka kävin selkeästi näyttämässä minne ei saa mennä ja mihin oltaisiin menossa. Lopulta kävin Viivin kanssa katsomassa sitä ohjausdamia ja lähetin sitten uudelleen ja menihän se sitten… viimein. Omituista, kun paikka oli tuttu ja sinne jopa meni hangessa selkeä polku. Mutta otappas nyt sitten noista nartuista selkoa. Noin runsaalla lumella treenaaminen on hankalaa, kun polkuja tulee niin helposti, vaikka kuinka yrittäisi hakea aina puhdasta lähetyspaikkaa. Rokin ja Kutin kanssa Viivi pääsi vielä käveleskelemään. Kutin sielunelämää Viivi ei oikeen tajunnut… vaikka kyllä se yhdessä juokseminen jotenkin sujuikin.

Viivin kanssa kyläiltiin vielä Katjalla ja Tapsalla. Hyvää pullaa oli.. tänks leipurille. Viivi tykkää Fridasta ja mielenkiinnolla seuraili tytön hommailuja. Kuitenkin Viiviä kauheesti huolestutti Riitun ryömiminen keittiöön ja varsin syyllistäviä katseita saatiin osaksemme Viivin suunnalta, että emmekö me lainkaan vahdi sitä, kun lapsi oli ihan karkaamassa Viivin mielestä. Ihmeen luontevasti Viivi suhtautuu pieniin lapsiin, vaikka kiljuvat ja kohti juoksevat lapset siinä kotipihalla sitä vähän oudostuttaakin.

Oulunsalosta ajeltiin Onkamolle moikkaamaan Tahvo-Setää. Oli aika riemukas jälleennäkeminen Viivillä ja Tahvolla ja kyllä siinä itsekin liikuttui, kun ikävähän sitä Tahvoa on ollut. Tahvo oli hyvässä kunnossa.. oli jopa laihtunutkin hieman..!!! Käytiin vähän kävelyllä siinä ja Tahvo ja Viivi tietenkin innoissaan leikkivät. Tällä viikolla pitää käydä taas Tahvoa katsomassa, ettei pääse ihan niin kova ikävä taas tulemaan. Ja trimmausta Tahvo taitaa olla myös vailla, että saksien kanssa mennään sitten kyläilemään.

Iltasella Viivin kanssa köllöteltiin ja katseltiin valokuvia. Pitää niitä täälläkin joskus esitellä sitten. Mutta huomasin, kun Viivi nousi sohvalta alas, että se ontui hetken aikaa toista etujalkaa. Katselin huolissani sen naarmujen ja reikien, turvotusten ym. varalta, mutta en löytänyt mitään ilmeistä syytä. Tänään pitääkin sitä vähän tarkemmin tutkiskella. Aamulla en mitään ontumista havainnut, mutta tiiä mikä lie rasitusvamma tai muu siellä nyt voi olla ongelmana. Tympäisee ja huolettaa kyllä, kun ei tiedä onko joku vialla ja mikä. No lepoa nyt ainakin alkuunsa muutama päivä oli sitten mikä tahansa.