Päätinpäs sitten tehdä tilauksen kennelrehulle. Hyvissä ajoin vieläpä olin sitä noutamassa. Auton piti olla Iskun pihalla 13.30-15 ja ajattelin, että jos olen noutamassa mustille murkinaa kahdelta, niin ehdin sovittuun menoon Kiiminkiin kolmeksi. As if....

Niille jotka eivät jostain syystä tiedä, niin Oulussa tuuuuuleee, tulee lunta ja on ihan kivasti pakkastakin. Ja se jono siinä Kennelrehun autolla oli piiiiiiitkähkö. No ei se auta... jonottamaan. On se kyllä kumma.. ei se hiton jono siitä mihinkään kyllä edennyt. Jonotin neljäkymmentä minuuttia edessä edelleen kymmenkunta muuta evään noutajaa ja alkoi olla jo hätä ettei ehdi sinne Kiiminkiin millään kohta enää ajoissa ja oli kylmä.. olin niin pirun kylmä, että villahousuja oli jo ikävä.

Pelastava enkuli... Päivi... bongasin heti kun kaartoivat siihen jonoon, että siinä on mun mahikset ehtiä vielä johonkin. Ja ihana kun on niin Päivi lupasi ottaa munkin tilauksen... seteleitä kouraan ja hemmetillistä kyytiä Kiiminkiin... ehtiin muuten. Pääsin perille pari minuuttia yli kolmen tärisevänä ja kylmänä, mutta ajoissa.

Päiviltä hain sitten ne pakasteet... jotain kommenttia kuului, että on niin Pikkuaholle tyypillistä, kun se oli tajunnu että mun tilaukseen kuului 19.5kg jauhelihaa levynä... avonaisessa paketissa.

Jauhelihan lisäksi Viivi oli tilannut lohta ja naudan mahaa. Kun sain survottua pakastimen täyteen koiralle ruokaa, niin yks pussi jäi vielä yli. Ei muuta kuin evästä siis Viiville keittelemään. Lohiriisi.. hmm no ehkä se sitten on puuroa. Ja pakasteesta jäi luu myös yli, joten sitä sai Viivi alkaa samontein narskuttelemaan.

Ei oo koiran ruokkiminen helppoa ei. Ja tuo lumen lisääntyminen. Viivistä se on ihan pop, kun voi tehdä lumienkeleitä ja kaivaa kinosten alle... mutta treenaamista ajatellen ne tahtoo nuo damitki hautautua hankeen.