Olemme muuttaneet: http://filurin.blogspot.com/

Tai ehkäpä jopa kolme.. Nimittäin yhdistetty mummolareissu, ratsastus ja koiran ulkoilutus. Tosin koirista ulkoilemaan hevostelun yhteydessä pääsee yleensä vain Viivi sattuneesta syystä. Olen siis kiivennyt "takaisin" satulaan jo ihan kunnolla ja ratsastellut reippaampaankin tahtiin mammataukoilun jälkeen. Luppana on onneksi jatkanut kehitystään (epäilemättä taitavien ratsastajiensa myötävaikutuksella) rauhalliseksi ja tottelevaiseksi luottohevoseksi ja sen kanssa maastoilut sujuvat hyvässä yhteisymmärryksessä. Viivikin on mielellään mukana hevostelemassa, nyt on kyllä ilmennyt jo sellaista, ettei Viivi tahdo enään juosta lujaa... Joten viime perjantain lenkki tehtiin hissukseen vain kolmella reippaammalla ravi-/laukkapätkällä, joiden jälkeen piti aina jäädä odottelemaan Viivin lönköttelyä. Nyt alkaakin olla aika jättää Viivi jo pois kyytistä, jos meinaa hepoja juoksuttaa ja ottaa se mukaan vain kävelymaastoihin. Tällainen talvireippailu onnistuu kuitenkin edelleen loistavasti, kun vie pojan mummulle nauttimaan päikkäreitä. Kätevää...

Tässä yhtenä iltana (siis eilen) oltiin tyttöjen kanssa ihan keskenämme iltalenkillä. Mukava keli märkää lunta satoi sen verta paljon, että oli Viivin selkä valkoisena, kun oltiin takaisin kotiovella. Siinä ihan meidän normireittiä mentiin. Ensin Viivi irtaallaan tuossa rannassa ja sitten pyöräteitä pitkin raskaahkosta kävelykelistä nauttien. Siinä sitten autiosta tietä pitkin, kun mentiin tyttöjen narut pitkällä, niin sattui että pikkulintu (mikälie hölmötintti) lensi aidan takaa matalalla suoraan tyttöjen jalkoihin. Siinä oli tintillä onnea, että nopeiten tilanteeseen reagoi Viivi. Lintuparka kellahti selälleen "petoihin" törmätessään ja näytteli uskottavasti kuollutta. Muiden jäädessä hieman hölmistyneenä katsomaan, Viivi nappasi sen vikkelästi suuhunsa. Ajatellen tieten että riistaa sataa jo päällekkin asti. Sain asiasta innostuneet kaksi muuta koiraa vedettyä Viivistä kauemmas ja kehuin Viiviä varovasti ja käskin irroittaa otteen. Viivi laski hölmöläistintin jalkoihinsa ja vedin senkin kauemmas. Siinä sitten ihmeteltiin pikkulintua joka makasin maassa, mutta niin vain otti uudestaan tuulta siipien alle ja lennähti Itsemurha-Tintti etsimään uusia tapoja ottaa henki itseltään. On sillä Viivillä siis todistetusti pehmeä nouto-ote ja spontaani ylösotto. Iitu jos ois saanu hölmötinttisen olisi se ollut mennyttä lintua. Onnea oli tintillä onnettomuudessa.

No paha mennä sanomaan. Edelleen on Viivi ollut hyvä treeneissä. Loppiaisena treenattiin ja nyt sunnuntaina. Pitää varmaan muistaa, että koira on ylipäätään hyvä, mutta kyllä se nyt pelaakin hyvin tai ei ainakaan ole moittimista. Muidenki treenit on menny ihan näppärästi. Tänään oli Helmikin mukana ja edelleen koira on lupaava noutaja. Joo.. kuumumista on, mutta kyllä se tekee ne hommatkin. Noin niin kuin muutoin Viivi herättää ihastusta pojissa, niin Bruno kuin varsinki myös Heppu olivat edelleen ihan inlööv. Vauvajuttuista en osaakaan sen kummemmin sanoa vielä, mutta melko rauhallinen Viivi on ollut eli sehän on hyvä merkki.

Meidän muut elukat... Iitu se on kaivanu niitä supikoiria ja Lempsu ajellu petoja. Että eipä siinä sen kummosempia.

Haa.. aloitinpas NOME-reeneilyn tälle vuodelle! Sunnuntaina Jäälissä linjatreeniä yhdessä tyttöin kaa. Onko se nyt sitten aina niin, että jos treenit menee hyvin niin pitää miettiä, että mikä meni pieleen? Oliko treeni liian simppeli? Tarttee kattoo ens kerralla ja tehdä kinkkisempää. Viivi pysähtyi hyvin pillille... onkohan Tomi tehny sille jotain, ku se on viimeksi sitä treenannu... hmmh... pohdintaa pohdintaa. Ja oonko oikeesti valmis sanomaan Viivin kanssa, että riittää että sillä on hauskaa, että tavoitteet treenille on siinä. Vai löytyykö jostain vielä se semmoinen kutina, että sen pitää olla oikeesti vielä vähän parempi ja taitavampi...

No rauhassa saa näitäkin pohtia, kun treenikausi toivon mukaan tyssää kohta ja siirrytään JÄLLEEN mammalomailemaan (selvennys: koira, en minä). Mutta siihen asti että näin pitää tehdä niin ehtiihän sitä vähän Viivinkin aivonystyröitä hieroa. Rankemmat pelit niin ku vetoleikit oon varulta jättäny siltä kuitenki pois. Vaikka se oiski nii kivaa. Tarttee valjastella noita muita sitten sitä peliä varten.