Viikonloppu vierähti mukavassa seurassa flattitreffeillä. Oulusta mukaan lähti Viivin lisäksi Viivin laps Iita Tanjan kanssa ja hoidossa ollut Nalli. Viivin kanssa osallistuimme Veijon A-koekoulutukseen. Koulutukset noudattivat samaa teemaa koko viikonlopun ajan. Paikkana oli pelto, jossa onneksemme hanki kantoi aamupäivien ajan, mutta aurinko lämmitti sen verran, että lauantaina iltapäivänä upposi niin ohjaajat kuin koiratkin hankeen. Meillä oli pari muistipaikkaa ja muutoin teimme markkeerauksia. Huomattavaa on, että kun markkeerauksia tulee 7-8 kerrallaan niin koira ei muista kaikkia, jolloin ohjaaminen on tärkeää ja vieläkin tärkeämpää on se, että ohjaaja muistaa kuitenkin kaikki markkeeraukset! Lisäksi meille annettiin tietty markkeeraus aina noudoksi ja välillä otimmekin muistipaikoista noudon, joten tottelevaisuus nousi jälleen avainkysymykseksi, kun lähelle tulleet markkeeraukset vetivät koiria puoleensa.

Viivin passityöskentely on luonnostaan hyvin miellyttävää ja siinä ei ongelmia tullut ilmi, vaikka laukauksia ja heittoja tulikin tämän tästä. Eikä se sunnuntain walk-upkaan Viiville ollut sen isompi kysymys. Lauantaina iltapäivällä hangen pettäminen tuotti Viiville ongelmia, kun terävä jääpinta meinasi rikkoa käpäliä. Kiitokset Maijulle tossun lainasta! Eteneminen oli upottavassa hangessa hidasta, mutta Viivin kunniaksi luettakoon, että yritystä oli ja yhtään luovuttamista ei nähty. Tehtävät olivat osin meidän näkökulmastamme melko kinkkisiä. Pari kertaa piti käydä näyttämässä Viiville noudettava dami. Joissakin noudoissa huomasin myös, että Viivillä on sitä luottamusta minuunkin, kun Viivin olettama nouto ei ollut se oikea ja Viivi sitten kuitenkin taipui menemään opastettuun suuntaan.

Positiivisena näin myös Viivin sinnikkään ja huolellisen lähihaun metsäkaistaleella johon se pari kertaa pääsi hakemaan viimeistä damia. Sitä onkin harjoiteltu! Nyt vain lisää lähihakutreeniä, jottei into pääse taas nenän edelle niin kuin alkuvuodesta tuntui olevan ja huolellisuus säilyy.

Selkeästi tuli taas ilmi myös se, että Viivi pystyisi jo hankalampiinkin tehtäviin, kun antaisi sille siihen tilaisuuksia. Viikonlopun myötä pillitottelevaisuus parani, mutta siihen on jälleen kiinnitettävä huomiota ja sen suhteen suunnittelenkin tälle viikolle jotain kivaa pillitreeniä. Lisäksi kaukana tapahtuviin ohjauksiin tarvitaan täsmällisyyttä rutkasti lisää! Muutamia hienoja väläytyksiä Viivi teki, mutta luotettavampi se vielä saisi olla ja vaikka uskoa ohjaajaan tuntuu olevan niin edelleen sitä saisi olla enemmän! Häiriötreeneihin sain itse hyviä vinkkejä ja uusia ajatuksia kehkeytyi siinä parin päivän mittaan, että mitä haluan tehdä sitten kotosalla.

Ja sit se.. ku ois aika kiva kun ois noita tommosia apuvälineitä niinku starttipistooleja ja damilaunchereita ja bumberboyta jne... Mutta pärjättävä on lienee ihan dameilla. Voishan sitä tietty lainata ko. vehkeitä jostain aina välillä ja saada siten vaihtelua treeneihin.

Viivin lapsi Iita osallistui molempina päivinä pentukoulutukseen. Sunnuntaina seurailinkin laukaukseen totuttamista ja jälkeä. Laukauksesta Iita ei ollut moksikskaan ja huomattavaa intomielisyyttä osoitti pikkuneiti noutamisen suhteen. Varoituksen sananen olikin kasvattajalla sanottavana Iitan kotihin, että mitään heittoja ei pennulle kannata ottaa ja en antaisi sen kauheasti kuumentua katsellessa muiden noutavankaan. Oli sen verran innokkaan oloinen pentunen siinä :D Vainua Iita käytti hienosti jälkijutussa myös.. hyvähyvä. Nenänkäyttöharjoitukset tekevät Iitalle varmasti hyvää. Nyt vain Iitalle tottelevaisuustreeniä ja pian päästäänkin jo sulalla maalla toivon mukaan harjoittelemaan.

Lauantaina allekirjoittaneeseen iski kurkkukipu ja taisi se kuumekin siinä seilata edestakaisin. Se tuppasi harmittavasti hillitsemään iltamenoja, kun lauantain iltapäivän päikkärit venyi kolmeksi tunniksi ja sänky kutsui illallakin varsin aikaisin. Kotimatka sunnuntaina oli melko tuskainen kuumeen ja varsin ilkeäksi äityneen kurkun kanssa, kun puhuminenkin oli jo hankalaa aina välillä.

Kotimatkalla käytiin Vaasassa moikkaamassa Helmiä. Helmi oli hienosti kasvanut! Turkki oli hyvässä kunnossa ja koipia riittävästi ;) Purentaa siinä myös tarkasteltiin ja sen sinnikkäästi kiinni pysyvän maitokulmurin nykäisin irti. Helmi ei ollut toimenpiteestä moksiskaan, ei edes vingahdusta ja riekkuminen siskolikka Iitan kanssa jatkui niin kuin ennen toimenpidettä. Ootan kyllä innolla, että Helmi palaa kesällä Ouluun ja päästään pentusia Viivin kanssa kunnolla koulimaan :D Hirveä treeni-into saatiin hommattua matkalla muutoinkin :P Tosin kovastihan tuota treenattavaa tuntuu olevankin.

Kotimatkalla puhelin soikin ja semmoisia uutisia oli äitillä, että Ilona oli aloittanut synnytyksen..!!! Vaikka just mun piti olla seurailemassa tapahtumaa... Jännitystä riitti ajomatkalle moneksi tunniksi ja lopultahan Ilona oli pyöräyttänyt maailmaan vaalean pojan ja brindlen tytön. Hienosti tehty Ilona! Mammakoira ja pennut voivat hyvin. Ilona siellä hyvin tarkkaan vauvojaan vahtii, joten tälle päivälle suunnitellulla kyläreissulla en taida päästä pentuihin kovin liki tutustumaan, mutta jospas sitä pääsisi sitten edes kauempaa ihailemaan pentusia.