Tässä yhtenä iltana (siis eilen) oltiin tyttöjen kanssa ihan keskenämme iltalenkillä. Mukava keli märkää lunta satoi sen verta paljon, että oli Viivin selkä valkoisena, kun oltiin takaisin kotiovella. Siinä ihan meidän normireittiä mentiin. Ensin Viivi irtaallaan tuossa rannassa ja sitten pyöräteitä pitkin raskaahkosta kävelykelistä nauttien. Siinä sitten autiosta tietä pitkin, kun mentiin tyttöjen narut pitkällä, niin sattui että pikkulintu (mikälie hölmötintti) lensi aidan takaa matalalla suoraan tyttöjen jalkoihin. Siinä oli tintillä onnea, että nopeiten tilanteeseen reagoi Viivi. Lintuparka kellahti selälleen "petoihin" törmätessään ja näytteli uskottavasti kuollutta. Muiden jäädessä hieman hölmistyneenä katsomaan, Viivi nappasi sen vikkelästi suuhunsa. Ajatellen tieten että riistaa sataa jo päällekkin asti. Sain asiasta innostuneet kaksi muuta koiraa vedettyä Viivistä kauemmas ja kehuin Viiviä varovasti ja käskin irroittaa otteen. Viivi laski hölmöläistintin jalkoihinsa ja vedin senkin kauemmas. Siinä sitten ihmeteltiin pikkulintua joka makasin maassa, mutta niin vain otti uudestaan tuulta siipien alle ja lennähti Itsemurha-Tintti etsimään uusia tapoja ottaa henki itseltään. On sillä Viivillä siis todistetusti pehmeä nouto-ote ja spontaani ylösotto. Iitu jos ois saanu hölmötinttisen olisi se ollut mennyttä lintua. Onnea oli tintillä onnettomuudessa.