Siis Viivi... joka lopetti koekauden oksentamalla... useampana päivänä. Tarkoitus oli mennä sunnuntaina naisten hakuun vuoden viimeiseen koestarttiin, mutta ei niin ei. Viikko ku oli treenattu nii alkoi kuiten korvia olemaan aikaisempaa enemmän, joten siihen nähden olisi ollut ihan kiva mennä ihan starttaamaankin. Oksentelu alkoi jo torstaina, eikä se nyt mitään raivokasta ole ollut, mutta paljon on syönyt heinää ja sitten limaa kakonut ylös. Lauantaina kuitenkin ylös nousi vaaleanpunaista nestettä ja vaahtoa, joten jokin siellä on Viivin massussa ärtynyt, samoin sunnuntaina, joten ei me sitten lähdetty kokeeseen, kun ei tiedä mikä on. Mutta tänään.. ainakaan toistaiseksi ei ole oksennettu. Ruokavalio on ollut nyt sitten enemmän puuroa ja piimää, kuin lihaa ja luita Viivin kohdalla, että massu rauhoittuisi. Eiköhän se siitä.

Nallin kanssa me sitten käytiin lauantaina se avoimen luokan koe kahlaamassa läpi. Kaikki osa-alueet suoritettiin, mutta hakualueen viimeinen riista.. fasaani oli liian herkullinen. Eipä siitä sen enempää, jotain sattui jo ennen sitä, kun Nalli törmäsi lokkia palauttaessaan ko. riistaan ja jouduin sitä painostamaan, jotta se jatkaisi palauttamista. No olihan se vähän tylyä, kun kaikki tehtävät oli jo tehty... mutta minkäs teet, kaikkea voi noiden penikoiden kanssa sattua. Kokonaisuudessaan Nallin vierailu oli miellyttävä kokemus, tuli siinä huomattua, että vaikka koiraa on kiva treenata ja osaamistakin on jonkin verran, niin ihan kakarahan se vielä silti on ja keskeneräinen, miellyttävä koira se kuiten jo on.

Viivin lapsi Helmi kävi ekassa NOME-kokeessaan myöskin ja onnellisestihan siellä kävi kun tuloskin tuli! Onnea siis Kaisulle ja Helmille. Ilmeisesti kolmosta olisi saanut ylöspäin hilattua, jos "sirkustelu" olisi jäänyt vähän vähemmälle.. eli niin kuin on jo useaan otteeseen todettu niin Helmin treeneissä on ensi arvoisen tärkeää painottaa malttia, passiivisuutta ja yhteistyötä. Helmistä on tylsempiäkin uutisia, kun takapuoli on jumissa. Helmin takaosan rakenne ei ole erityisen hyvä ja liikkeet ovat huonontuneet keväästä saakka. Fysioterapiaa ja lihashuoltoa siis Helmille, jotta selkä/persus saadaan vähän aukeamaan, mahdollisesti tutkimuksiakin.

Toinen Viivin lapsi Poliisikoira Vallu, esiintyy uusimmassa APU-lehdessä useamman sivun verran, mukavasti siinä ohjaaja kehuukin Vallua. Ihan flattimaiselta se Vallukin kuulostaa, paljon työintoa ja älyhyvänenä. Noin nuoreksi tekijäksi Vallulla pyyhkii ihan hyvin! Huumekoirien SM-kilpailuissa Vallu oli sijoittunut kahdeksanneksi. Mainiota :)

Pitää taas kehua mäyräkoiraa... Iitu on ollu siellä Ranualla hirvimettällä mukana ja jospa ne jälkitreenit ei olekaan menneet hukkaan, kun hyvin on hirvet Iitulla löytyneet! Innolla se Iitu niitä hirviä jäljestää ja ei jäljeltä eksy! Vähänkö mahtavaa, että on hyötyä niistäkin lukemattomista verisienen raahauksista pitkin poikin pusikkoa. Nyt kun Iitu on päässyt tuon suurriistan makuun, niin saas nähdä kuinka tuosta pienestä suuresta koirasta sukeutuu mainio hirvikoira!

Viivi se vaihtoi vähän kevyempään takkiinkin, kun luopui sitten kerralla koko pohjavillastaan... ettei vaan ois liian kuuma... Se on siis enempi ja vähempi nyt kalju... tulkoot pakkaset!