Eilinen kirjoittelu jäi väliin, kun tuli muuta mietittävää, mutta siitä lisää myöhemmin. Viivin laps Iita kävi eilen "privaattitunnilla". Iitaa tai Iitan muuta laumaa opastettiin hihnakäyttäytymisen opettamisessa ja noutajataluttimen oikeasta käytöstä. "Pika"-selostus tuli myös erilaisista seuraamisista (toko vs. nome) ja niiden harjoittelusta. Luoksetuloa otettiin Iitan kanssa pari kertaa ja se menee edelleen hienosti... hyvä hyvä. Noutamista harjoiteltiin ja päädyttiin tekemään harjoituksia hihnassa, kunnes luoksetulo daminkin kanssa on yhtä varma kuin ilmankin :) Remmissä onnistuikin jo paremmin. Iita pääsi tutustumaan varikseen ja se meni hienosti. Iita hetken tuumailun jälkeen päätyi kantelemaan varista. Oikein hienoa :)

Iita pääsi seurailemaan Äippä-Viivin treenejä myös. Viivi jatkoi edellisten treenien tapaan lähihaun opettelemista. Nyt tein alueen rantakaislikkoon, edelleen motivoituna ja tennispalloilla (älykäteviä ne pallot). Ihan hyvin meni siihen saakka, kunnes Viivi alkoi jotain lintujen jälkiä kaivelemaan lumen alta. Viivi palautettiin takaisin ruotuun ja etsintä alkoi sujumaan taas. Lähihaun suhteen voisin varmaankin jo siirtyä lähettämään Viiviä alueelle kauempaa, mutta nyt tuntuu siltä, että sitä ei pariin päivään otetakkaan. Ne on näitä MUTU-juttuja... nyt vain tuntuu siltä, että treenataan välissä muuta.  Ehkä tuohon tuntumaan vaikutti hidastuneet pysähdykset ja taitaakin olla niin, että seuraavien treenien aiheena on juuri pysähtyminen. Viivi teki myös ihan peruslinjaa motivoituna. Damiläjässä oli viisi damia ja nyt ei vaihtamista tapahtunut.. hyvähyvä. Pysäytin yhdelle linjalle, jonka jälkeen Viivi alkoi ennakoimaan pysähdystä. Yksi harhautuminen sattui myös linjasta ja Viivi piti palauttaa takaisin. Viisi toistoa on Viiville kyllä maksimi tuon linjan juoksemisen suhteen. Sen jälkeen alkaa jotenkin ehkä flateillä tavallinen mietintä, että mitäs muuta täällä voisikaan olla kuin tuo linja... juuri sellainen ympärille katselu juostessa, että mihin kaikkialle muualla tässä voisikaan mennä. Toisaalta tuokin voisi olla treenin aiheena, että mitään vaihtoehtoa tuolle linjalle ei ole olemassa ja sekin pitäisi oppia. Viiviä vaan ei passaa simputtaa.. se kun tahtoo olla aika narttu silloin ja suutahtaa. Pääsi se Viivi sitä varista noutamaan myös... vähän niin kuin Iitalle malliksi.

Eilen oli myös Tiinalla tallipäivä. Noiden elukoiden kanssa saa kyllä välillä ihmetellä... Luppana... tämä uljas ratsu pelkää uutta juoma-automaattiaan. Voi huoh... no janohan siinä tulee, jos ei voi mennä automaatin lähelle. Toivottavasti Lupi pian toteaa ko. laitteen turvalliseksi. Viivi pääsi jälleen mukaan lenkille. Alun ongelma näytti olevan se, että Lupin lähtiessä ravaamaan vähän reippaampaan tahtiin, niin Viivi ilmeisesti totesi, että hänpä voisikin sitten vaikka palata takaisin tai ainakin jäädä paikoilleen. Viivi suhtautuminen hevosiinhan ei ole ihan luontevaa, vaikkakin sietää niitä. Ehkä on jopa ihan järkevää suhtautua noin isoihin eläimiin varauksella, kuitenkin lenkille Viivi lähtee mielellään aina mukaan. Nyt ilmeisesti sattui jälleen kerran lumipallokopsaus Viiviin, kun Lupi lähti liikkeelle ja se sai Viivin suutahtamaan. Piti palata Viivi siis hakemaan mukaan. Lenkkeily näiden kahden kanssa sujuu paremmin, kun Viivi menee edellä. Lupi saa katsella Viiviä, eikä sen tarvitse kääntyillä tuijottelemaan taaksepäin, kun Viivi jää jälkeen ja Viiviin ei osu kavioista lentävät lumitierat, eikä kivet ym plus minäkin voin seurata koiran edesottamuksia, kun se on edellä. Ottipas Lupi Viivistä mittaa yhdellä suoralla, kun antoin vähän enemmän sille tilaa juosta. Viivin rinnalta Lupi sai aika hyvin kilpailuviettiä päälle ja niin mentiin aika vauhdilla. Ja jälleen Viivi hävisi, kyllä se tuo hevonen vaan juoksee lujempaa :D

Illalla painiskelin jälleen sen ajatuksen kanssa, että koirien on hyvä olla yhden ihmisen omistuksessa. Varsinkin parisuhteessa olevien yhteisistä koirista tulee niin helposti riitakapuloita erossa. Koiria ei suojaa edes mikään laki (jossei nyt ihan eläinsuojelurikoksista ole kyse)  ko. tilanteissa. Olisi ainakin hyvä varmistaa, että se kenen kanssa on yhteisiä koiria on jotenkin yhteistyökykyinen ja neuvottelutaitoinen. Hyvä sanoa, kun itsellä on kaksi yhteisomistuskoiraa, mutta kuitenkin. Kovasti tilanne mieltä painaa itsellä, vaikka kysymys ei olekaan omasta koirasta tai edes omasta kasvatista. Toivottavasti neuvotteluyhteys saadaan jossain vaiheessa ja koira hyvään kotiin.

Cairni Ilona on ollut astutusreissulla ja kuumeisena olen odotellut siltäkin saralta uutisia. Miten on lemmenleikit onnistuneet... Prokun mukaan aika ainakin on kohdillaan. Mutta kokemuksesta tiedän, ettei se astutuksen onnistuminen ole ihan niin helppoa aina. Ihanaa olisi päästä pentuja taas hoitamaan... ja varsinkin, kun ne eivät ole omia ja näin ollen saa yöt nukkua kuitenkin rauhassa :D Seuraava projekti onkin väsätä Annstar-sivut jälleen nettiin... :P